Helsingin velodromi on Olympiastadionin ja Uimastadionin tapaan rakennettu vuosina 1938-1940 vuoden 1940 olympiakisoja varten. Kisat kuitenkin peruttiin Toisen maailmansodan vuoksi, joten Velodromi pääsi olympialaisten pyöräilylajien kisapaikaksi vasta Helsingin olympialaisiin vuonna 1952. Helsingin velodromi sijaitsee Itä-Pasilan kaupunginosan ja Käpylän urheilupuiston välissä. Se rakennettiin vuosina 1938–1940 suunniteltuja vuoden 1940 kesäolympialaisia varten ja se oli vuonna 1952 toteutuneissa Helsingin olympialaisissa yhtenä kilpailupaikkana. Rata vihittiin kuitenkin käyttöön jo vuonna 1941 pidetyillä ratapyöräkilpailuilla.
Kuten Helsingin Olympiastadion, myös Velodromi on rakennettu puhdaslinjaiseen funktionalistiseen tyyliin arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelemana. Betonirakenteisen Velodromin katsomoon mahtuu 7000 henkilön yleisö. Vain 4000 henkilölle on tilaa istumakatsomossa, joista 2000 p
aikkaa on katettu. Velodromin pyöräilyradalla on pituutta 400 metriä. Suorat on kallistettu 16 asteen kulmaan, ja kaarteet kallistavat enimmillään 36,5 astetta. Nykyisten standardien mukaan rata on liian lyhyt, ja siltä uupuu riittävät turvarakenteet, joten kansainvälisiä kilpailuja siellä ei päästä järjestämään.
Velodromia on uusittu rakentamisen jälkeen muutamaan otteeseen. Vuosina 1997-2000 tehdyssä peruskorjauksessa korjattiin pyöräilyrata ja rakennettiin tekonurmikenttä. Hankkeen kustannukset olivat kokonaisuudessaan noin 20 miljoonaa markkaa, joka tekee euroissa noin 3,4 miljoonaa. Pyöräilyradan sisälle on asennettua tekonurmea käyttävät maahockey, lacrosse ja amerikkalaista jalkapallo. Aiemmin nämä lajit harjoittelivat Töölön pallokentällä, joka kuitenkin väistyi Finnair Stadiumin (nyk. Telia 5G Areena) tieltä vuonna 1999. Velodromilla on ollut aiemminkin nurmikenttä, jota ovat käyttäneet eri jalkapallojoukkueet, kuten Ponnistus, Atlantis FC ja Käpylän Pallo.